Puhetta nautinnosta
Miksi nautinnosta puhumiseen liittyy ristiriistaista latausta? Nautintoaineisiin suhtaudutaan yleensä kielteisesti, joskin kanta voi yllättäen muuttua esim. kahvin suhteen tutkimustulosten myötä saadun tiedon turvin. Parjatusta kahvista on tullut “terveysjuoma.” Toisaalta kehotetaan nauttimaan elämästä ja sen tuomista mahdollisuuksiista. Miten olisi viisasta suhtautua nautintoihin? Miten ohjaisin omaa lastani/nuortani?
Minulla oli taannoin mahdollisuus haastatella merkittävää lääkäriä, jolla oli myös pitkä ura Maailman Terveysjärjestössä. Vietimme juhlapyhää yhdessä herkkujen äärellä New Yorkissa. Innokkaana nuorena liikunnan- ja terveysopin opettajana kysyin häneltä aterian lopussa olevan kahvin ja konjakin terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Halusin joko myöntävän tai kieltävän vastauksen.
En saanut mitä halusin. Ystävämme, viisas terveysvaikuttaja, sen sijaan valotti asiaa siltä kantilta, että ihmisen terveydelle on tärkeä että hän nauttii ylipäätänsä. Jos ei nauti terveys ja hyvinvointi kärsivät. Tämä ei ollut vastaus pelkästään ruokaa tai juomaa koskien. Toisaalta, hän jatkoi, liiallinen nauttiminenkaan ei ole terveellistä. Kohtuullisuus on tärkeää. Ateriakeskustelun jälkeen nautimme kahvin ja konjakin. Emme todellakaan juoneet pannua emmekä pulloa tyhjäksi, vaan nautimme niistä siemaillen ja seurustellen. Tämä kanta jäi mieleeni ja on vaikuttanut paljon elämässäni. Olen nauttinut, mutta en niin paljon, että kielteisiä vaikutuksia olisi ilmentynyt.
Joskus tuntuu, että haluamme mustavalkoisia vastauksia, vaikka asia on useimmiten siltä väliltä. Harkintaa ja vastuuta pakoon emme tunnu pääsevän, vaan harmaan sävyt on hyväksyttävä.
Nauttikaamme siis elämästä, työstä ja vapaa-ajasta. Kun noudattaa kohtuuden sääntöä nautintoaineissa, niin elämä maistuu, keho ja mieli kiittävät.
