Kun rohkeus onkin uhkarohkeutta, miten voi käydä? Ghanassa kävely on vaativampi laji kuin kotona Suomessa, ainakin kuumiin olosuhteisiin tottumattomalle.
Jos haluaa reippailla kävellen, on parasta lähteä aikaisin aamun sarastaessa.
Päiväntasaajalla on kuumaa keskipäivää kohti mentäessä. Lisäksi 31C yhdistyneenä liki 100% ilmankosteuteen lisää tukaluuden tunnetta aika lailla.Yöksi ilma viilenee hieman, ehkä 27 C asteeseen.
Tropiikin ilmasto on haaste suomalaiselle lomailijalle. Kun vilukissa tulee Afrikan lämpöön, haasteen voi ottaa vastaan järkevästi tai ajattelemattomasti.
Yhden kerran lipsuin järkevyydestä. Lähdin aamukävelylleni ”kuin soitellen sotahan.” pelkän rohkeuden tunteen kokemisen houkuttelemana, enkä halunnut ”pilata kokemustani suunnittelemalla,”näin muistan ajatelleeni. Olkoon tämä varoittava esimerkki tyhmänrohkeudesta.
Halusin olla rohkea, pitää kiinni aamukävelyistä sekä kuntoliikunnan, että ympäristöön tutustumisen vuoksi. Tällä kertaa halusin laajentaa reviiriäni, jopa mukavuusalueen ulkopuollelle menemällä. Näin voisin saada seikkailua ja jännitystä lomaani. Tämä on täysin ymmärrettävää.
Kun Suomessa ihmiset valmistautuvat pitämään ruumiinlämmön sisällään talvea kohti mentäessä, täällä lämmönsäätelyltä vaaditaan viilennystä , Keho tarvitsee aikaa tottumiseen, muuten tulee tukalat oltavat. Omaa ajattelemattomuuttani juuri niin tapahtui. Sain itselleni seikkailua mutta myös lievän lämpöhalvauksen. Kerron miten se tapahtui.
Rohkeus olikin uhkarohkeutta, vaikka ylitin itseni kävelyn pituuden, maaston vaativaisuuden sekä kuumuuden suhteen.
Rohkeus muuttui uhkarohkeudeksi, koska en ollut valmistautunut asianmukaisesti, en käyttänyt järkeäni varautuakseni matkalla mahdollisesti eteen tuleviin haasteisiin.
Aiheutin itselleni ajattelemattomuuttani lähes lämpöhalvauksen. Tämä on raaka totuus. Onneksi päätin oppia siitä.
Mitä opin? Otin liian suuria riskejä turhan tähden. En ollut juonut aamulla vettä, eikä minulla ollut vettä mukananikaan, Kun nestehukka yhdistyi kuumuuteen, minulla ei ollut suunnitelmaa, miten pärjäisin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli kardinaalivirhe.
On tärkeätä myöntää virheensä, jos aikoo ottaa opikseen. Minä aion. Lisäksi jaan tämän teidän kanssanne.
Nyt tiedän, kantapään kautta, eron rohkeuden ja uhkarohkeuden välillä. Oppi on hyvä, eikä varmasti ojaan kaada. Tästä lähtien valtaan uusia alueita hyvin valmistautuen, en pelkän rohkeuden varassa. Aion olla mieluimmin viisaasti kuin tyhmästi rohkea.
Akwaaba! Tervetuloa treen kielellä.
Ulla S