Lääkärit hoitavat sairaita, mutta terveydenhoito kuuluu itselle

Sata vuotta sitten ihmiset menivät lääkärille, kun sairaus ei parantunut omin konstein. Elämä oli lyhyempi, mutta ihmiset vastasivat elämästään itse. Taannoin ei odotettu yhteiskunnan ottavan päävastuuta esim. vanhuksista ja heidän hoidostaan. Toisaalta naapurit, sukulaiset ja ystävät auttoivat sairastunutta tai vanhaa ihmistä, minkä omilta töiltään ehtivät. Tuolloin oli tapana leivontapäivänä viedä lämpimäisleipä naapuriin. Ateria vietiin silloin, kun tiedettiin toisen olevan sairaana ja avun tarpeessa. Yksin ei jätetty ketään, eikä siihen aikaan vanha ihminen odottanutkaan toisilta liikoja, vaan kiitti siitä mitä sai. Oli tapana katsoa toistensa perään. Nykyään asia on toisin. Lääketieteen kehityttyä huimasti eteenpäin ihmiset rupesivat turvautumaan yhä enemmän lääkäreihin vaivojensa hoidossa. Kun moniin ennen kuolettaviin sairauksiin oli löydetty tehokas lääke tai hoito, niin monet ihmiset vähitellen menettivät luonnollisen vastuunkannon ja oppivat ulkoistamaan terveydenhoitonsa lääkäreille. Vaikka asia on ymmärrettävää, tämä ei toimi, koska omaa terveyttään (toisin kuin sairautta) ei voi ulkoistaa eikä sen hoitamista delegoida, vaan terveyden ylläpito vaatii omaa panostusta. Sairauksissa luonnollisesti kannattaa käyttää lääkäreiden asiantuntemusta, mutta siinäkään ei omaa vastuuta voi kokonaan luovuttaa. Terveys ei nimittäin ole vain sairauden poissaoloa, vaan jatkumo, jossa toisessa päässä on kuolema ja toisessa päässä täysipainoista elämää elävä terve yksilö. Siinä välissä on eri asteista terveyttä ja sairautta. Useimmat meistä sijoittuvat siihen väliin. Mitkään lääkärit eivät voi taata täysipainoista elämää, vaan yksilön on se itse valittava panostamalla hyvinvointiinsa. Tämä edellyttää oikeanlaista vastuunottoa ja viisasta lääkintäpalvelujen käyttöä. Terveydentilasta riippumatta ihminen voi aina parantaa hyvinvointiaan terveellisillä elämäntavoilla, jopa hyvin pienin ja vähän aikaa vievin muutoksin. Täysipainoinen elämä kun ei ole vain sairauden poissaoloa, sairastumisen pelkäämistä tai elämänilojen kieltämistä, vaan elämästä nauttimista luonnollisesti sillä tavalla kun kulloinkin pystyy. Asenne ratkaisee. Myös päivittäiset tietoiset valinnat ratkaisevat. Miten terveyttä vaalitaan? Terveyttä vahvistavat yleisessä tiedossa olevat terveelliset elämäntavat kuten liikunta, sopiva ravinto, riittävä lepo, mielenkiintoinen työ, harrastukset ja hyvät ihmissuhteet. Asia on mitä yksinkertaisin, mutta ei välttämättä helppo. Katsotaan lähemmin miksi? Omanarvontunne on ratkaisevassa asemassa. Jos yksilö ei pidä itseään arvossa, vaan kärsii erilaisista omaa itseä vähättelevistä asenteista, hän ei todennäköisesti tee hyvinvointiaan vahvistavia valintoja, eikä elä terveyttä vaalivasti, vaan jopa tuhoisasti. Pahaa oloa voidaan yrittää lieventää nautintoaineiden liikakäytöllä, vaikka se on päättyvä tie. Nykyään työelämä ja kilpailu paikasta auringossa voi vaatia niin paljon, että omalle itselle ei jää aikaa riittävästi. Tasapainon löytäminen elämän asettamien vaatimusten suhteen vaatii viisautta ja oman hyvinvoinnin arvostamista, jotta on valmis investoimaan siihen suunnittelua, aikaa ja rahaa. Raha ei ratkaise, jos aikaa on paljon esim. eläkkeellä, mutta ruuhkavuosien kiireisessä elämänmenossa raha auttaa ostamaan sellaisia hyvinvointipalveluita, joilla stressin mukanaan tuomia vaivoja voidaan poistaa luonnonmukaisesti, esim. hieronnalla. Nyt olemme sellaisessa taloudellishistoriallisessa tilanteessa, että vanhan ajan vastuunotolla, oman elämän perusteiden turvaamisella ja lähimmäisenrakkaudella on kovaa kysyntää. Sen sijaan oman vastuun välttäminen äänekkäästi toisilta vaatimalla ei enää toimi. Näyttää siltä että jokaisen olisi parasta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja etsiä sitä mikä rakentaa omaa ja yhteisön vahvuutta. Hyödyllisenä yhteisön jäsenenä toimiminen vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Kysymyksen: mitä maani voi tehdä minun hyväkseni, voisi vaihtaa toisin päin ja kysyä, mitä minä voin tehdä maani hyväksi? (John Kennedy) Tämä on se lähtökohta, josta kannanottoni #terveydenhoidosta ja #sairaanhoidosta on syntynyt.   Ulla Saarela on sekä liikuntatieteen kandidaatti (Jyväskylän yliopisto) että hengellisen psykologian maisteri (University of Santa Monica). Lisäksi hän on opiskellut laajasti henkisyyttä, käytännön filosofiaa ja valmennusta Kaliforniassa asuessaan. Hän on reikimestari. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa on hänen mottonsa.