Vastuu – pohdintaa

Onko tämä vain minun tulkintaani, että ymmärrän vastuu- sanan kuin kirosanana tai haukkumasanana. Kun kuulen `kenen on vastuu`- kysymyksen, ymmärrän sen kuin `kenen on syy`? Toisaalta vastuu on haluttu ja kunnioitettu asia. Jos on vastuuta on usein myös valtaa. Miten tämän ristiriitaisen tulkinnan kanssa tulisi menetellä? Jatketaan tarkastelemista. Jos jokin asia on mennyt vikaan esim. posti mennyt väärään laatikkoon, on aihetta katsoa, kenen vastuulle se kuuluu. Kun sen tietää, asianosaiselle tai oikealle taholle on hyvä puhua, jotta asia tulisi korjattua. Tämä on vastuullista käyttäytymistä. Ollaan valmiita ottamaan osavastuuta, jotta asia saadaan korjattua. Tämä on yhteisvastuuta. Jos vika-asian näkee, mutta ei informoi niitä, jotka voivat asialle jotain tehdä, ei käyttäydy vastuullisesti. Silloin on kyse joko vastuukyvyttömyydestä tai vastuun pakoilusta. Harvemmin aikuinen sortuu  ilkeämieliseen mustamaalailuun, mutta joskus niinkin voi olla. Mihin joukkoon sinä kuulut? Pidän englanninkielisestä responsibility termistä. Se tulee responssista ja kyvystä valita se miten tilanteeseen vastaa. Näin ymmärrettynä vastuu saa myönteistä ja tavoiteltavaa kaikua. Olisikohan tavoiteltavuudella merkitystä siihen otetaanko vastuuta halukkaasti vai pyritäänkö sitä pakoilemaan? Olen usein ihmetellyt miksi älykkäät ja koulutetutkin ihmiset suhtautuvat joskus vastuuseen pelonsekaisesti sitä karttaen. Asianosaisilla täytyy tällöin mielestäni olla huono itsetunto ja luottamus omiin kykyihin vähissä. Miten sitten tätä asiaa saataisiin korjattua? Jos liiallista kritiikkiä korvattaisiin omien vahvuuksien tunnustamisella, voisi ihmisen omanarvontuntoa vahvistaa. Voisimme myös kehua kanssaihmisten hyviä puolia enemmän. Tämä voisi  ennen pitkää vaikuttaa jopa vastuunottohalukkuuden kasvuun. Tuskin meistä liian ylpeitä tulisi vaikka hyvätkin puolemme tuotaisiin esille. Olisiko tämä kannatettavaa? Ehdottomasti. Miksi emme sitten tee niin jo? Olisiko kansallisen kateuden kulttuurilla siinä oma osansa? Siinä onkin kokonaan oma aiheensa. Luoja antoi elämän meille kaikille. Elämä on mittaamattoman arvokas asia. Jos ymmärrämme olla kiitollisia tästä lahjasta, annamme elämämme Kristus tietoisuuden kautta takaisin Jumalalle. Mitä tämä tarkoittaa? Minusta se tarkoittaa sitä että toiminnassamme pyrimme yhteiseen hyvään ja siten toteutamme `rakasta Jumalaa koko sydämestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsikin. Huom! Itseäsikin. Miksi? Koska muuten sinulla ei ole rakkautta antaa lähimmäisellekään, vaan he saavat vain mitä kopassa sattuu olemaan esim. kateutta, katkeruutta, vihaa ja pelkoa. Mutta jos rakastaa itseään ja ymmärtää elämän arvon, pystyy rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnossa olemaan oikeasti lähimmäinen toiselle. Tämä perustuu kiitollisuuteen, mikä antaa arvon toisellekin. Jokainen tiedämme miltä arvostuksen ja välittämisen energia tuntuu kun sellaista saa. Nam. Onko vastuu sinulle siis hyvä vai paha asia?