Lokakuun loassa – sauna auttaa

Tapasin eilen savusaunan hämärissä porukan, joka puhui venäjää mutta yksi heistä puhui myös hyvin suomea. Vihtori toimi kielenkääntäjänä keskustelussamme, mikä kumpusi siitä että miesjoukolle saunominen oli tuttua, mutta venäläinen saunaperinne poikkesi hieman siitä mitä minä olin isoäidiltäni Hämeen sydämessä jo varhain lapsuudessa oppinut. Yksi mies  saunan hämäryydessä kysyi saunakilpailuista, oliko niitä vielä? Huomasin kuinka pyhäinhäväistyksen tunne riipaisi läpi olemukseni. Sauna ja kilpailu, ne nyt eivät kerta kaikkiaan ole yhteensopivia toistensa kanssa, sanoin. Kilpailkaa missä muussa tahansa, mutta ei saunassa! Miksi koin näin voimakkaan reaktion? Miksi en voi suhtautua neutraalisti saunaan ja sen käyttöön, varsinkaan savusaunan. Hyvä Jumala sentään! Meille vanhanajan saunakasvatuksen saaneille sauna on pyhä paikka. Siellä käyttäydytään hillitysti ja toiset huomioon ottaen. Saunassa puhutaan hiljaa, ei missään nimessä riidellä tai huudella sopimattomia. Ollaan omissa oloissa ja annetaan rauha toisillekin. Kerroin että savusaunasta saa mielestäni pehmeän makoisat löylyt silloin, kun vettä valutetaan pitkävartisella kauhalla hitaasti yhteen paikkaan, jolloin vesi pääsee syvälle lähinnä tulipesää oleviin kuumimpiin kivikerroksiin. Kiuas, joka muodostuu isosta kivikasasta, on varannut itseensä paljon kuumuutta puoli päivää kestävässä lämmityksessä. Hitaasti vettä kaatamalla - kuin poro pissaisi - löyly vapautuu ja vapauttaa meidätkin päivän stressistä. Onneksi, tietääkseni,  Suomessa ei ole enää saunakilpailuja, sen surullisen kuolemantapauksen ja vakavan palovammautumisen jälkeen jokunen vuosi sitten. Venäläinen kilpailija kuoli ja toinen voittajakandidaatti vammautui, kypsyi liikaa. Ei sauna ja kilpaileminen todellakaan mielestäni mitenkään kuulu yhteen. Miksi ei? Koska sauna tukee terveyttä ja oikea saunomiskulttuuri on tae tästä. Kilpailullinen stressaava maailma jää saunan ulkopuolelle. Yksi saunan siunauksista on juuri se, että kiire, kilpailu ja stressi väistyvät vähitellen saunassa, lihasten kireyden hellittäessä sen lämpöisessä sylissä. Mielikin päästää päivän ajattelun vaativasta pinnistämisestä ja löytää olemisen tilan tekemisen sijaan. Aika unohtuu hetkessä. Saunan pehmeä syvältä kivistä kumpuava löyly saa ihmisen kokonaisuutena puhdistumaan ja päästämään kuonasta irti hikoillessa. Kun savusauna puhuu hiljaa pihisten ja kiuas antaa lämpöään, ihmisen täyttää saunalle antautumisen nautinto- vähän vielä löylyä, aah. Sauna opettaa itsen kuuntelemista. Jokin meissä tietää hetken kun on lähdettävä järveen, jäähylle tai hankeen, joiden modernina korvikkeena on kylmä suihku. Iik! Sauna voi kasvattaa rohkeutta. Saunan jälkeen on mahtava, putipuhdas, olo. Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus tähän! Haluan jakaa tämän rakkauden saunan ikiaikaiseen käyttöön, sillä lailla kun minä olen sen kokenut ja mitä olen saunalta saanut. Ymmärtääkseni olen saanut enemmän kuin keskiverto suomalainen saunoja. Jos haluan jakaa tämän ihmisten kanssa niin teen sen blogissani. Se on ainakin alku, miksi pihtailisin saunan ymmärtämykselläni? Se voi tuoda jollekin lukijalle hyvää oloa luonnollisella tavalla. - Ulla Saarela